Kainuun Ajokoirakerho ry perustettiin 1979

 

Siihen aikaan tavattiin kokoontua Mestarikasvattaja Kopon Kosto Vänskän luona Kajaanin Vuoreslahdessa. Niinpä silloinkin, lie ollut jokin kesäinen viikonlopun ilta, kun sattumalta oli koolla useampia meitä siihen aikaan innokkaimpia ajokoiramiehiä -rivisellaisia. Jotenkin koimme,että meillä ei ollut vaikutusmahdollisuuksia paikalliseen ajokoiratoimintaan, vaan asiat saneltiin jostakin ylempää ja tähän halusimme muutosta.

Lie ollut Kopon idea että perustetaan oma ajokoirakerho. Sitten joku ilta eteenpäin oltiin ajelemassa Puolangan Äikkävaaraan Kopon metsästysmajalle missä lopullinen päätös kerhon perustamisesta lyötiin lukkoon.

Perustamisasiakirjan allekirjoittivat: Ilpo Närhi (pj), Raimo M. Viljanmaa (siht.), Lauri Penttinen (rah.hoit.), Kosto Vänskä, Antti Nevalainen ja Markku Kaakinen.

Sitten oli tiedotustilaisuus hotelli Valjuksella johon kutsuttiin alustajaksi SAJ:n toiminnanjohtaja Juhani Kauppinen. Kauppisen mukaantulo aiheutti sen että Valjuksen sali oli täpösen täynnä – myös oppositio oli saapunut informaatiotilaisuuteen.

Seuraava Kainuun kennelpiirin vuosikokous olikin sitten myrskyisin varmaan koko historiansa aikana, teimme esityötä, että saamme hallitukseen vaihtuvuutta aina puheenjohtajaa myöten ja tuo työ tuotti tulosta.

”Vanhat jäärät ”pistettiin ulos ja uutta ajattelua sijaan, tuolloin aloitti kerhon toimesta muun muassa pitkän rupeaman piirin puheenjohtajana Erkki Tuominen.

Tuosta kokouksesta moni poistui ihmeissään… Nk. Pässikoe oli monien vuosien ajan kerhon ykkösasia ja myös arvostetuin valtakunnallisestikin heti Kilvan jälkeen. Tuolloin pääpalkintona oli ihka elävä pässi.

Koe oli kaksipäiväinen ja ainakin kerran muistan että joku lauantai-iltana tunsi olevansa pässinsarvissa niin lujasti kiinni, että hioi puukkoa aivan vakavissaan huomista teurastusta silmällä pitäen, pienellä henkilöautolla kun oli matkassa, jossa ei pässiä voinut elävänä kuljettaa. Naapurimaastamme Ruotsista oli myös usein osallistujia ja ainakin kerran Onni Ahonpään eestinajokoira oli antamassa kansainvälistä väriä.

Allekirjoittanut toimi kerhon puheenjohtajana -85–90. Vastaanottaessani puheenjohtajuuden oli talous lähes kuralla, tuosta muistuu mieleen eräs episodi. Olin silloisessa Kajaanin pääpostissa asioimassa kun viereisellä tiskillä eräs rouva käsitteli käsilaukkuaan niin huolimattomasti että sen koko sisältö purkautui lattialle, vilkaisin tilannetta ja huomasin ”tarpeettoman roinan” seassa sievän miniatyyripuukon, poimin sen lattialta, katsoin sen kahtapuolta ennen kuin ojensin rouvalle ja kysyin tietääkö hän puukon valmistajaa.

Rouva kyllä sanoi saavansa sen selville ja annoin hänelle puhelinnumeroni pyytäen kertomaan välittömästi kun saa valmistajan tietoonsa ja eipä aikaakaan kun tuli puhelu ja rouva kertoi että valmistaja on Matti Springare Tervolasta. Tämän jälkeen soitin Matille ja tilasin näytekappaleen itselleni.

Tapaus johti siihen että Springaren puukkoja myytiin satoja ja kerhon talous saatiin hyvin nopeasti kuntoon. Puukko oli hyvin laadukas hintaansa nähden – hyvä ”äänenvaimentaja” – eikä siihen aikaan vielä ollut puukkokauppiaita joka nurkalla.

 

Kajaani 27.05.09

Raimo M. Viljanmaa